Blogini kirjoittaminen on luontevaa aloittaa hetkestä jolloin kiinnostukseni taloyhtiömme toimintaa kohtaan todella heräsi. Valitettavasti tämä ei tapahtunut ihan positiivisissa merkeissä ja käyn tässä läpi vaiheet, jotka johtivat siihen, että vieläkin, lähes puoli vuotta kokouksen jälkeen, taistelen edelleen hallituksen ja isännöitsijän kanssa asioista. Luotto hallitukseen ja isännöitsijään on mennyt totaalisesti. Eikä tätä helpota yhtään se, että hallitus ja isännöitsijä ovat sitä mieltä, että ovat toimineet täysin oikein.
Kuten jokaiseen kokoukseen lain mukaan kuuluu, pari viikkoa ennen ylimääräistä kokousta postitse toimitettiin osakkaille ylimääräisen yhtiökokouksen kokouskutsu. Kokouskutsussa oli merkittynä ylimääräisen yhtiökokouksen käsiteltävät aiheet, tällä kertaa pääaiheena alkavan urakan urakoitsijan valinta. Kokouskutsussa oli mainittuna vain yksi urakoitsijaehdokas Ora-Team Oy, joka oli hallituksen ehdotus urakan toteuttajaksi. Jo tässä vaiheessa tämä herätti hieman ihmetystä, miksi muita ehdokkaita ei ollut mainittuna, eikä minkäänlaista perustelua/vertailua ollut hallituksen ehdotukselle. Vielä enemmän ihmetystä heräsi heidän keskuudessaan, allekirjoittanut mukaanlukien, jotka olivat tehneet taustatyötä ja tarkastaneet ehdokkaan taustoja. Urakoitsijan maine ja taloustiedot eivät todellakaan olleet sillä tasolla, että huolellisesti työtään tekevä ja taloyhtiön etua ajava hallitus/isännöitsijä olisivat voineet valita heitä mukaansa edes tarjouskilpailuun. Taloyhtiön hallituksessa aiemmin toiminut puheenjohtaja mainitsi muun muassa, että edellisen parvekeurakan yhteydessä kyseistä urakoitsijaa ei oltu valittu edes tarjouskilpailuun mukaan.
Kokouksessa käsiteltiin ensin urakan eri vaiheita ja ohimennen käytiin läpi myös pintaraapaisu tarjouskilpailusta, josta käytännössä jäi käteen vain pitkä lista urakoitsijoita ja tarjousten hintahaarukka. Mutta minkäänlaista kunnon vertailua, sekä muiden, edes jatkoonpäässeiden urakoitsijoiden tarjouksia ei kerrottu. Millään tavalla ei perusteltu hallituksen ehdottamaa valintaa.
Kun lopulta päästiin vaiheeseen, jolloin osakkailla oli puheenvuoro, muutama osakas, allekirjoittanut mukaanlukien, vaativat hallitusta perustelemaan ehdotustaan. Hallitus oli täysin hiljaa, pitäen mykkäkoulua, vain isännötsijä yritti puolustella urakoitsijaa. Urakoitsijasta tehtiin muutaman osakkaan toimesta täysin selväksi, että sen valitseminen on todella suuri riski, taloustietojen mukaan huomattava määrä lyhytaikaista lainaa, omavaraisuusaste miinuksella, huomattava luottoriski, luokitukseltaan c ja heillä oli myös käynnissä yksi oikeudenkäynti. Muista ehdokkaista hallitus ei pyynnöistä huolimatta suostunut kertomaan yhtään mitään, eivätkä pystyneet millään tavalla perustelemaan omaa valintaansa.
Kun vastarintaa alkoi tulla, lähti ensin isännöitsijä yhtäkkiä käymään jossain ja hänen palattuaan hallituksen puheenjohtaja halusi kutsua hallituksen ja isännötsijän jonkinlaiseen hätäkokoukseen takahuoneeseen. Sieltä palattuaan isännöitsijä ilmoitti kovaan ääneen, ettei hallitus ole minkäänlaisissa oikeudellisessa vastuussa. Hän oli kuulemma tämän juuri varmistanut joltain lakimieheltä, jolla oli 17v kokemus asian tiimoilta. Tämä kommentti särähti ainakin allekirjoittaneen korvaan, koska kukaan ei ollut kysynyt tätä, eikä kukaan ollut syyttänyt hallitusta mistään. Viimein hallituksen yksi jäsenistä vaivautuneena ja hieman ylimielisen oloisesti ilmoitti, etteivät he hallituksessa olleet keksineet mitään syytä jättää halvinta urakoitsijaa valitsematta. Ei siitäkään huolimatta, että osakkaat löysivät usemmankin syyn tähän.
Lopulta isännöitsijä hoputti äänestämään ja äänestämään lähettiin asetelmasta hallituksen ehdotus vs. joku muu. Vielä tässä vaiheessa ainakin itse vaadin, ettei asiasta voida näillä tiedoilla lähteä äänestämään, se on yksinkertaisesti mahdotonta. Mehän emme tienneet, mitä on ”joku muu”. Tämä kaikui kuitenkin kuuroille korville ja äänestämään lähettiin. Lopulta äänestys päättyi lähes tasan, eli hallitus voitti käytännössä omilla äänillään ja tämän lisäksi heillä oli valtakirjaääniä käytettävissään. Suurin osa muista osakkaista äänesti hallituksen ehdotusta vastaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Huomionarvoista äänestyksessä oli se, että isännöitsijä hääräsi ääntenlaskijana, vaikka se ei todellakaan ole hänen hommansa. Toki hän toimi myös kokouksen puheenjohtajana suurimman osan kokousta, vaikka hänellä ei ole siihenkään oikeutta. Jostain syystä hän halusi pitää käsissään kaikki lankoja ja hallitus oli täysin hiljaa, mukaanlukien hallituksen puheenjohtaja, jonka tehtäväni oli toimia myös kokouksen puheenjohtaja.
Kokouksen lopussa äänestettiin vielä taloyhtiön saamasta rahoitustarjouksesta, mutta tämän tiimoilta kenelläkään ei ollut mitään sanottavaa.
Päätin jo kokouksen aikana, että tulen jättämään moitekanteen käräjäoikeuteen kokouksen päätöksestä. Moitekanteesta ja sen vaiheista tulen kirjoittamaan seuraavissa blogi julkaisuissa.